Kuntavaalien tulos 2017

Herätellään tämä blogi henkiin hiljaiselon jälkeen…

Aluksi haluan kiittää niitä, jotka äänestivät minua! Kiitos myös niille, jotka eivät äänestäneet minua, mutta kuitenkin äänestivät. Joillekin olin paras ehdokas, toisille vähiten huono. Sain 68 ääntä, mikä on enemmän kuin vaaleissa 2012 (56 ääntä). Olen kiitollinen ja nöyrä sen edessä. Olen myös hyvin iloinen ja onnellinen siitä, että Vihreät sai puolueena toisen edustajan pienenevään Petäjäveden valtuustoon. Uuden valtuuston koko on 21, joka on 6 vähemmän kuin 2012-2017 valtuusto. Vihreiden kannatus nousi Petäjävedellä 8,7%, joka on 4,8% enemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Tästä alkaa työnteko. Kirjaan tänne vaalilupaukseni, jonka kirjoitin Ylen vaalikoneeseen.

Vaalilupaukseni

  1. Lupaan tehdä aktiivisesti ja avoimesti töitä sen eteen, että itsenäinen ja aktiivinen Petäjävesi on hyvä paikka asua tulevaisuudessakin.
  2. Lupaan tehdä töitä sen eteen, että Petäjävedellä on jatkossakin laadukas ja kehittyvä varhaiskasvatus, koulut ja oma lukio.
  3. Haluan varmistaa hyvät ja edulliset sekä kaikille saavutettavissa olevat vapaa-aika ja kulttuuripalvelut tulevaisuudessa.

Miksi juuri minut kannatti valita kunnanvaltuustoon? Tuon valtuustoon maalaisjärkeä ja laskutaitoa. Lisäksi haluan edistää avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä päätöksenteossa. Sillä on väliä miten päätöksiä tehdään. Haluan neuvotella ja sopia.

Haluan edistää ryhdikästä ja vastuullista päätöksentekoa. Haluan viestittää kunnan asukkaiden toiveita ja mietteitä päätöksentekoon.
Haluan rakentaa kunnan yhteistyötä muiden kuntien kanssa Petäjäveden kunnan lähipalvelut säilyttäen. Haluan edistää kuntalaisten hyvinvointia.
Rakennetaan maaseutua maaseudun ehdoilla: elinvoimaisia kyliä, saavutettavia palveluja, luontoa ja tilaa.

Kirjoitan tähän blogiin ajatuksiani tämän valtuustokauden ajan säännöllisesti. Se on nyt yksi lupaus lisää. Se tuo mielestäni myös avoimuutta päätöksentekoon.

Ja mitäpä rupean touhuamaan? Ensimmäisenä käymme luottamuspaikkaneuvottelut. Keskusta vaalit voittaneena puolueena ottaa vetovastuun. Veikkaan että neuvotteluista tulee taas varsin vaikeat, sillä Keskustalla on varmasti sisäisiä kisoja parhaista paikoista. Ja suurimman puolueen kärkinimet eivät olleet ehkä niitä, joita Keskusta luuli niiden olevan. Ja kieltämättä Keskustan ryhmästä tapahtui myös yllättävä nuorentuminen ja ainakin yksi yllättävä ”putoaminen”. Mutta joo, varmaan luottamuspaikkaneuvottelut alkavat kunhan Keskusta saa omat konseptinsa selville.

En uskolla Vihreiden tavoitteita luottamuspaikkaneuvotteluihin paljastaa, mutta sanotaanko nyt sen verran, että asetelmat ovat ainakin ihan hyvät. Ainoana puolueena saimme selkeän vaalivoiton ja yhden lisäpaikan. Lähtöasetelmat neuvotteluille ovat ihan hyvät.

Itse ajattelin ottaa työn alle seuraava pari juttua:

  1. Kunnan ostolaskujen julkistaminen
  2. ”Muuta Petäjävedelle” -verkkopalvelu

Myös Petäjäveden lukion säilyttämisen eteen teen töitä. Lukiolle pitäisi löytää joku oma juttu, jolla se erottuu massasta ja joka vetää opiskelijoita mahdollisesti myös Petäjäveden ulkopuolelta. Mikä se on, sitä en osaa vielä sanoa. Se voisi ehkä olla vaikkapa robotiikka…?

Kiitokset vielä äänestäjille! Kiitokset Petäjäveden Vihreiden mahtavalle tiimille: Ninalle, Ritvalle ja Erkille! Yhdessä tehtiin ja hyvin meni!

Tästä lähdetään!

Mainokset

Olli kujalla… Rehn siis.

A-studiossa Olli Rehn kertoi että Espanja on hyvä esimerkki eurokriisistä ”selviytymisestä”. Espanjan velka oli kriisin alkaessa 60% bkt:stä, sama kuin Suomessa. Espanjassa toteutettiin tiukka leikkauslinja. Kuinkas kävikään? Vuosien vyönkiristyksen seurauksena Espanjan velkasuhde on tänä päivänä noin 100 prosenttia, työttömyysaste liki 25 prosenttia ja 40 prosenttia lapsista elää köyhyydessä.

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Leikkaus on ratkaisu?

Hallitusohjelman tavoitteet

Laitetaan muistiin nämä keskustan ja hallituksen strategiset tavoitteet.

  • 200 000 työpaikkaa lisää
  • talous 2 prosentin kasvu-uralle
  • velaksi elämisen lopettaminen
  • hyvinvointierojen kaventaminen
  • Suomen nostaminen osaamisen, digitalisaation ja biotalouden edelläkävijäksi

Sipilä on ollut omien sanojensa mukaan tekemässä satoja strategioita. Toteutus on sitten ihan eria asia ja varmaan olisi hullua toivoa, etteikö nuo toteutuisi. Silti saa varmaan olla vähän skeptinen toteutuksen suhteen, koska Sipilän johtaman nykykeskustan talouspoliittinen linja on leikkauksia ja yksityistämistä.

Heikki Patomäen kirjoitus aiheesta

http://patomaki.fi/2015/05/perusporvarihallitus-talouskurimus-syvenee-ja-soinin-bluffi-paljastuu/

Sipilä haluaa, että suomalaisen työn ja yrittämisen kilpailukyky paranee ja sitä kautta työllisyytemme paranee. Ja me haluamme, että pystymme uusimaan hyvinvointiyhteiskunnan nykypäivää vastaavaksi ja pelastamaan sen, niin että kaikki pysyvät mukana.

Todellisuudessa kilpailukyky on säilynyt paremmin kuin kilpailijamailla.

Mitä saa äänestämällä 109???

Vaalit lähestyy ja samoin jännitys siitä, että kuka tai ketkä lopulta pääsevät kiinni vallan kahvaan. Jatkuuko viimeiset 7 vuotta jatkunut oikeiston ja porvarien kannattama leikkaus ja kurjistamislinja vai haetaanko sille vaihtoehtoa vasemmalta Kreikan ja Espanjan esimerkin saattelemana.

Alle listaan minulle tärkeimpiä asioita, joilla saamme Suomen kuntoon.

1. Progressiivinen verotus

Verovuoto on noin 10 miljardin euron ongelma. Tuloerojen kasvua ja eriarvoistumista tulee suitsia järein keinoin. Vasemmiston veromalli pohjautuu siihen, että kaikkia tuloja verotetaan samaisen progressiivisen asteikon mukaan, riippumatta siitä, ovatko ne palkka-, etuus- tai pääomatuloja. Tämä tarkoittaisi paluuta malliin, jossa kaikkia rikkaita verotetaan maksukyvyn mukaan.

Samassa yhteydessä toteutetaan osinkoverouudistus, jossa luovutaan tällä hetkellä käytössä olevasta erillisestä osinkoverotusjärjestelmästä listaamattomien yritysten kohdalla. Kaikkien osinkojen veronalaista osuutta verotettaisiin siten progressiivisesti. Tämä lisäisi verotuksen selkeyttä ja oikeudenmukaisuutta, tasapainottaisi yhteisöveron rajua laskua ja vähentäisi verovälttelyä tulonmuuntamisen kautta.

Rikkaat rikastuu ja työtä tekemällä ei rikastu – siihen on saatava muutos. Yhteisöverotuksen alennuksesta ei jäänyt käteen mitään muuta kuin sen tuoton lasku ja pirteä osinkokevät 2015.

2. Elvytys

Akateeminen taloustieto on yksiselitteisesti suuria menoleikkauksia vastaan elvytyksen kannalla. Suuret menoleikkaukset johtavat BKT:n pienenemiseen ja lainaongelman kasvuun.  Talouskasvu on edellytys, että saadaan asiat kuntoon.

Suomen taloudelliset ongelmat ovat peräisin yksityiseltä sektorilta. Suomi kärsii suhdannepoliittisesta kriisistä, joka johtuu euroalueen taantumasta ja sitä pahentaneesta leikkauspolitiikasta. Sen lisäksi vientiteollisuuden rakennemuutos on rakenteellisesti vaikuttanut Suomen viennin hiipumiseen.

Suomella ei mene hyvin, mutta ongelmat eivät ratkea vaikka irtisanoisimme kaikki opettajat ja sairaanhoitajat.

Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman on kritisoinut Suomen kiristyspolitiikkaa. ”Tehkää mitä tahansa, mutta älkää ainakaan kiristäkö enempää. Älkää enää pahentako tilannetta entisestään”.

3. Koulutus on minulle tärkein osaamisen ja kilpailukyvyn lähde

Koulutus on tärkein investointi tulevaisuuteen. Korkea koulutus ja osaaminen mahdollistavat Suomen korkean kilpailukyvyn jatkossakin. Suomesta ei saa tehdä halpatuotantomaata. Koulutuksesta ei tule enää leikata yhtään. Opiskelijoiden asemaa pitää parantaa korottamalla opintotukea. Jatkossakin tulee varmistaa, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus maksuttomaan ja laadukkaaseen koulutukseen.

Ihmisten tulisi huolestua koulutusten leikkauksista. Toisen asteen koulutuksesta (lukiot ja ammatillinen koulutus) on leikattu 260 miljoonaa (15%) ja yliopistojen rahoituksesta 400 miljoonaa (n. 25%). Leikkaukset rapauttavat Suomalaiset innovaaatiot ja osaamisen.

Olen tehnyt koulutuslupauksen. Koulutuksesta ei leikata, koulutus on jatkossakin maksutonta ja opintotukea ei heikennetä.

Ajan koulutusorganisaatioihin mallia ”10% hallintoa ja seiniä – 90% opetusta”

4. Tolkku käteen alkoholiverotuksessa.

Suomessa alkoholiongelmia yritetään estää rajoittamalla saatavuutta ja asettamalla mielivaltaisia kieltoja. Kuitenkin Suomeen laivataan päivittäin 266500 tölkkiä olutta Virosta.

Tolkun ehdokkaana olen allekirjoittanut teesimme:
– Alkoholiveron asteittainen laskeminen ja sen myötä Viron viinarallin lopettaminen.
– Ravintoloiden aukioloaikojen vapauttaminen.
– Panimoille ulosmyyntioikeus suoraan panimoilta.
– Päättäjien täytyy keskittyä alkoholin ongelmakäytön varsinaisten syiden kitkemiseen, kuten työttömyys, syrjäytyminen ja eriarvoisuus.

5. Harmaa talous kuriin!

Ylikansallinen veronkierto ei ole mitään pähkinöitä. Sen hinta Suomen valtiolle voi olla suuruusluokkaa 10 miljardia euroa vuodessa. Vaje, jonka umpeen kuromisesta nyt puhutaan, on kuusi miljardia.

6. Julkiset varat julkisiin palveluihin!

On kestämätöntä, että verovaroin subventoidaan yksityishenkilöiden yksityisten terveyspalveluiden käyttöä sekä ostetaan palveluita veroja kiertäviltä monikansallisilta yhtiöiltä. Julkisten palveluiden rahoituksen turvaamiseksi verovarat tulee ohjata puhtaasti julkisesti tuotettuihin palveluihin.

Kilpailutuksissa tulee jatkossa säätää pakolliseksi yritysten verojalanjäljen huomioiminen. Yksityisiä palveluntarjoajia tarvitaan erityisesti vanhustenhoitoon, mutta on pidettävä tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että terveydestä maksetut eurot jäävät hyödyttämään Suomea ja suomalaisia. Suomen julkiset palvelut ovat Euroopan tehokkaimmat. Julkiset palvelut ovat hyvinvoinnin ja tasa-arvon perusta.

Sote-uudistus pitää toteuttaa asiakkaiden ja tekijöiden ehdoilla.

7. Pienyrittäjiä tukeva verotuspolitiikka!

Monet itsensä työllistäjät ja yksinyrittäjät painavat pitkää päivää ilman kunnollisia mahdollisuuksia lomiin tai vapaisiin ja elävät suuressa taloudellisessa epävarmuudessa. Yritystukien toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus tulee tarkastella uudestaan ja kohdentaa yritystuet pienyrityksille helpottamaan ensimmäisten työntekijöiden palkkaamista.

Yrittäjien sosiaaliturvaa tulee myös parantaa. Yrittäjän sairauspäivärahan omavastuuaika on tällä hetkellä 1+3 päivää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että harva yrittäjä jää sairaslomalle tulonmenetysten ja töiden kasautumisen vuoksi.

8. Reilua kauppaa, ei vapaakauppaa

Suomen demokratiaa uhkaa TTIP-, CETA- ja TISA- vapaakauppasopimukset, joita ei tule hyväksyä. Valta siirtyisi monikansallisille korporaatioille ja veronmaksajat joutuisivat maksamaan investointisuojan kulut. #StopTTIP

9. Ei NATOlle

Suomen turvallisuuden kannalta parasta on liittoutumattomuus.

10. Työehtoja ei enää heikennetä

Selvitin ennen nollatuntisopimuksen kansalaisaloitteen allekirjoittamista, että tuo mahdollistaa edelleen ns ”tarvittaessa töihin kutsuttava” -sopimukset, jotka ovat yleisiä mm. järjestyksenvalvojilla ja ravintolatyöntekijöillä.Ne sopii joihinkin elämäntilanteisiin, joissa esimerkiksi opiskellaan.

Insinööritoimistojen nollatuntisopimukset on ehkä älyttömintä työntekijän nöyryyttämistä mihin itse olen törmännyt. Omistajat vetää tuhteja pääomatuloja ja inssit on orjasopimuksilla.

18 tuntia viikossa täyttää työssäoloehdon ja näin antaa mahdollisuuden ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen. Nollatuntisopimuksen irtisanominen työntekijän aloitteesta aiheuttaa 3 kuukauden karenssin.

Työttömyyden ohella suomalaista työelämää vaivaa työpahoinvointi ja ongelmat työssä jaksamisessa. Yksi tapa parantaa työntekijöiden jaksamista on lyhentää työaikaa. Vasemmistonuorten tavoitteena on kuuden tunnin työpäivä.

KÄYKÄÄ ÄÄNESTÄMÄSSÄ EDUSKUNTAVAALEISSA SUNNUNTAINA 19.4.!

Veronkierron ongelma

Eilen Keuruun Veikkolan vaalipaneelissa ”yllätin” keskustalainsen kansanedustajan väitteellä, että Suomessa 100 000 euron vuositulojen jälkeen tulonsaajien veroprosentti vaihtelee sattumanvaraisesti 50 prosentin ja nollan välillä.

Ongelma ei ole pelkästään Suomen ongelma, vaan saman asian kanssa pähkäillään monissa maissa. Muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa. EU:n tulisi ottaa selkeä ja yhtenäinen kanta verotukseen ja puuttua rankoin keinoin EU:n sisäisiin veroparatiiseihin.

Kuva Australiasta pätee myös Suomen tilanteeseen.

Minun mielestäni julkisen talouden tasapainottamisen ensimmäisenä ja tärkeimpänä työkaluna on saattaa verotus oikeudenmukaiseksi. Myös rikkaat ja suurituloiset pitää saada maksamaan veroja.

Pörssiyhtiöiden tulosten ja osingonjaon perusteella Suomalainen työ edelleenkin kannattaa. Pörssiyhtiöiden liikevaihto lienee 152 miljardin kokoluokassa, josta palkkoja maksetaan noin 25 miljardia ja liikevoittoa 18,5 miljardia. On se vaan kumma juttu, että työntekijä on suurin menestymisen este! Vai onko?

Hallitukset ovat kahdeksan vuoden aikana alentaneet tuloveroja hyvätuloisia suosivalla tavalla yli kuudella miljardilla, vaikka jo aiemmat hallitukset laskivat tuloveroja. Tämä on synnyttänyt valtion talouteen vajeen ja heikentänyt perusturvaa ja julkisia palveluita.

Verojen alentamista on perusteltu väittämällä veronalennusten rahoittavan itsensä. Tutkimukset ja todellisuus eivät tue väitettä. Yritysten maksamaa yhteisöveroa alennettiin vuodeksi 2014 ja näin yhteisöveron tuotostakin saatiin katoamaan melkein viidesosa (20%). ”Ensimmäisenä vuonna yhteisöveron alennuksesta ei jäänyt käteen mitään muuta kuin sen tuoton lasku ja pirteä osinkokevät 2015.

Hyvinvointivaltion uudelleenrakentaminen ja sen rahoittaminen on kiinni poliittisesta tahdosta. Verotuksen progressiota on palautettava siten, että veroja maksetaan maksukyvyn mukaan, eivätkä verot nouse kohtuuttoman suuriksi kenellekään.

Mielestäni äärimmäisen hyvä malli olisi sellainen, jossa suurten pääomatulojen saajien suosiminen erillisellä pääomatuloverolla lopetetaan ja kaikkia tuloja verotetaan yhdessä yhtenäisessä progressiivisessa verotaulukossa.

Tuloerojen pienentäminen on talouskasvulle parasta myös pitkällä ajanjaksolla. Verotusta kiristetään sieltä, missä se aiheuttaa vähiten haittaa taloudelle ja kevennetään sieltä, missä siitä saadaan isoin hyöty.

Maahamuuton hyvät, pahat ja rumat

Sain sähköpostilla kysymyksen, josta olin kovin iloinen. En pelkästään kysymyksestä, vaan siitä että ihmiset myös miettivät asioita kriittisesti ja haastavat ehdokkaita.

Valitettavan monet äänestävät vain ”tuttua kasvoa” miettimättä mitä siellä takana on ja mitä asioita he oikeasti ajavat.

Kysymys oli ”mikä on näkemyksesi maahanmuuttopolitiikasta?

Viimeksi mm. Juhana Vartiainen on ehdotellut, että Suomen julkistalouden kestävyyden kannalta työllisyysastetta tulisi nostaa työikäisen väestön maahanmuuton keinoin. Olen asiasta Vartiaisen kanssa täysin eri mieltä. Meillä Suomessa on jo lähes 500000 ihmistä vailla työtä ja työperäisen maahanmuuton lisääminen (tarveharkinnasta luopuminen) ei helpota heidän asemaansa.

Turvapaikanhakijoita Suomeen tulee vuosittain noin 3000 ja heidän alkuperänsä ei välttämättä edellyttäisi turvapaikan myöntämistä. Siis välttämättä. Mukana on heitä, jotka ovat kokeneet kotimaassaan sotaa, kidutusta, nälänhätää, poliittista vainoa tai luonnonkatastrofeja.

Lisäksi on kiintiöpakolaiset, jotka UNHCR on pakolaisleireillä todennut pakolaisiksi eli heillä ei enää ole kotia eikä välttämättä kotimaatakaan.

Työperäistä täysin vapaata maahanmuuttoa en hyväksy, koska se johtaisi eittämättä uudenlaisten matalapalkka-alojen syntymiseen. Vartiaisen (ja Borgin) tarjoamat rakenneuudistukset ovat työttömyysturvan ja irtisanomissuojan romuttaminen, sekä TES:n yleissitovuuden ja minimipalkkojen poistamista. Työvoiman tarjonnan lisääminen tarkoittaa Vartiaisen kielellä sitä, että lisätään työperäistä maahanmuuttoa, jolloin työnantajat voivat ottaa töihin halvimman, koska tarjolla on aina joku. Toimii mm. Kiinassa, jossa tehtaiden porteilla on kasseineen aina jonossa työttömiä valmiina tekemään ”riisipalkalla” töitä. Oikeisto haluaa tehdä Suomesta halpatuotantomaan ja hokevat kuorossa kilpailukykymantraa.

Turvapaikanhakijoiden alkuperää ja todellista syytä turvapaikan hakemiselle on hankala todentaa. Pieni osa voi olla ns ”elintasoshoppailijoita”, mutta mukana varmaan on myös todellisessa hädässä olevia. En usko että kukaan jättää kotiaan ihan heppoisin perustein. Ainakin jo hakijoiden oman oikeusturvan kannalta käsittelyä tulisi nopeuttaa. Tosin käsittely kestää juuri ehkä alkuperän selvittämisen vuoksi. Ruotsissa turvapaikan hakijoita on vuosittain likimain 80000 ja aivan selkeästi sellainen määrä alkaa jo aiheuttaa ihan omia ongelmiaan, kuten Göteborgissa on jo havaittavissa.

Kiintiöpakolaisiin suhtaudun ehkä selkeimmin myönteisesti, sillä kyllä Suomi voi oman pienen osansa kantaa kaikkein pahimmin hädänalaisimmista ihmisistä.

Se että mihin meillä on varaa, on juuri tärkein kysymys. Kuten sanottua meillä on jo omasta takaa noin 500000 työtöntä, joille pitäisi pikaisesti keksiä merkityksellistä tekemistä. Keski-Suomessa nuorisotyöttömyys alkaa olla jo katastrofaalisella tasolla. Ehkä siis ennemmin kohdistaisin tuntuvammat toimenpiteet ja resurssit omiin ihmisiin, kuin vaikkapa turvapaikanhakijoihin.

Paras tapa maahanmuuttajien kotouttamiseen olisi kielen oppiminen ja työpaikka. Näin pääsisi äkkiä osaksi yhteiskuntaamme. Mutta kun työpaikoista ja resursseista on siis pulaa, se on äärimmäisen vaikeaa. Maahanmuuttajien kotoutumisen suhteen luulisin ongelman olevan siinä, että sille ei ole olemassa yhtenäistä ja selkeää toimintamallia. Jokainen kunta hoitaa sen miten hoitaa. Kukaan ei taida sitä sen kummemmin valvoa ja kun ei ole kriteereitä, niin se jää hunnigolle. Tosin kuntienkin resurssit ovat rajalliset, mutta luovuudella saa aikaan jänniä juttuja.

Jossain eteläsuomalaisessa kunnassa kokeiltiin aivan uudenlaista juttua. ”Vanhustenhuolto” on ajatuksena kummallinen. Vanhus on siis ”huollettava”. Mitä jos pohdittaisiin missä vanhukset ovat hyviä ja miten voivat osallistua yhteiskuntaan? Siksipä kokeiltiin pullan ja kahvin hinnalla vanhuksia suomenkielen opettajina maahanmuuttajille. Syntyi kielikahvilakonsepti ja monta hyvää oppia vanhusten aktivoinnista. Lisäksi maahanmuuttajat oppivat kieltä ja kuulivat tarinoita Suomesta.

Suomella ei ole varaa jättää kenenkään voimavaroja hyödyntämättä. Ulkopuolelle sulkemisesta ja toisen arvon kieltämisestä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää. Rauha löytyy vain yhteiskunnissa, joissa on suhteellinen tasa-arvo. 

Kun katsoo kehitysapua saavia maita, niin niistä virtaa enemmän varoja ulos maasta veroparatiiseihin, kuin mitä niihin annetaan kehitysapua. Kehitysapuakin pitäisi olla lupa tarkastella hyvin kriittisesti, ainakin suoran budjettituen osalta.

Lyhyesti siis emme me Suomalaiset voi maailmaa pelastaa, mutta ainakin pienelle osalle kaikista hädänalaisimmista pakolaisista voimme tehdä siitä vähän paremman ja turvallisemman paikan. Elintasoshoppailuun meillä ei ole varaa. Eikä meillä tosin ole varaa enää siihenkään, että kaikki Suomalaisetkaan eivät maksa verojansa tasapuolisesti.

Maahanmuuttoa huomattavasti suurempana ongelmana näen verovuodot, joissa Suomalaiset pääomat valuvat hiljalleen veroparatiiseihin. Maahanmuutto on 700 miljoonan euron ongelma, kun harmaa talous ja veroparatiisit ovat Suomelle noin 7 miljardin euron ongelma.

Italiasta EU:n jäsenenä kantaa suuren kuorman Afrikasta veneillä saapuvista pakolaisista. Nuo ihmiset pakenevat sotaa ja sortoa. Ihmiskaupan ja ihmissalakuljettajien uhreina maksavat vapaudestaan jopa hengellään. EU tarvitsisi koko unionin laajuisen yhteisen näkemyksen pakolais- ja maahanmuuttoasioista. Ne eivät saisi olla jokaisen maan omia ongelmia.

Maahanmuuttoon siis liittyy ongelmia ja niistä pitää puhua! Silti perusteettoman maahanmuuttajien syyllistämisen ja erilaisten uskontojen demonisoinnin ei tulisi saada jalansijaa.

Maailmassa on suurempi ongelma. Oxfamin mukaan 2% maailman ihmisistä omistaa yli puolet maailman varoista. Kuilu levenee ja ennusteen mukaan vuonna 2020 vain 1% omistaa yli 50% kaikesta.

Silti todellisuus monille on tällainen maanpäällinen helvetti. Suurin osa maailman ihmisistä elää tällaisessa. SIIS SUURIN OSA!

https://www.youtube.com/watch?v=Es0j9rOFhEA

Maailmassa on siis suurempi ongelma kuin maahanmuutto tai pakolaisongelma. Suuri kysymys on se, että miksi rikkaat ovat niin hemmetin rikkaita ja miksi köyhillä ei ole yhtään mitään. Meidän yhteisessä maailmassamme.

Ihmiset pakenevat sotaa, kidutusta, nälänhätää, poliittista vainoa tai luonnonkatastrofeja. Miettikää millä perusteilla itse jättäisitte kotinne ja maanne. Ette todennäköisesti kovin heppoisin perustein.

Suomi ei voi pelastaa maailma, mutta voimme tehdä siitä ehkä vähän paremman paikan.

Suomen huippujohtajat – miksi teille maksetaan?

Niin sanotut ”huippujohtajat” lähettivät terveisensä tavalliselle kansalle. Ohjeita siis jakelivat seuraavat herrat. Suluissa heidän vuositulonsa vuonna 2013

Risto Siilasmaa (3,64 miljoonaa euroa), Matti Lievonen, (1,1 miljoonaa euroa), Seppo Parvi (360000 euroa), Jussi Pesonen (2,8 miljoonaa euroa), Mikko Helander (580000 euroa), Taavi Heikkilä (580000 euroa), Henrik Ehrnrooth (1,81 miljoonaa euroa), Mika Seitovirta (860000 euroa), Kari Stadigh (4,84 miljoonaa euroa) ja Reijo Karhinen (1,45 miljoonaa euroa).

Tavallinen suomalainen keskituloinen palkansaaja ansaitsee koko työuransa aikana noin 1,6 miljoonaa euroa. Siis sen työuran, jota pitäisi pidentää!

Näiden ”huippujohtajien” mielestä meidän suomalaisten palkansaajien pitäisi ainakin tehdä enemmän töitä huonommilla työehdoilla. Lisäksi herrat haluaisivat poistaa perintöverot. No ehkä ”huippujohtajien” palkoista jää jotain perinöksi jälkipolville, mutta tavallisella työssäkäyvällä se perinnöksi jäävä summa ei kovin kummoinen ole. Lisäksi vaaditaan muun muassa työaikajoustoja jne.

Mitenkä olisi sellainen, että jos tämän pääoman aivopesun sijaan kuunneltaisiin tavallista Suomalaista työntekijää? Mitä sanottavaa hänellä on?

Todellisuus Suomalaisesta palkasta on kuitenkin jotain aivan muuta.

”Tässä joku aika sitten juttelin yhden metallialan toimarin kanssa. Palkkakustannukset heidän firmassaan oli n 2% kokonaiskulurakenteesta (satakunta työntekijää). Totesi, että muutaman prosentin palkankorotuksella tai laskulla ei ole mitään vaikutusta firman toimintaan. Yhden koneistus-/robottikeskuksen käyttötuntikustannus liikkuu satasissa… Heidän suurin ongelmansa oli pula ohjelmointitaitoisista koneistuskeskuksen hoitajista.”

Suomen pahin ongelma ei ole palkkakustannukset, vaan näkemyksen ja rohkeuden puute. Myös johtajat ja etujärjestöt ovat täysin pihalla todellisista ongelmista, jotka johtuvat yritysten toiminnan kyvyttömyydestä vastata markkinoiden oikeisiin tarpeisiin.

Suomen ongelma ei ole liian suuret palkat, vaan koulutuksen sekä sen myötä osaamisen rapautuminen ja tavallisen työntekijän ahdistaminen ”henkisesti” nurkkaan. Osaajalle pitää maksaa kilpailukykyinen palkka. Vai miten muuten perustellaan ”huippujohtajien” palkat?